KKO:1989:27
- Asiasanat
- Konkurssi - Takaisinsaanti konkurssipesään
- Tapausvuosi
- 1989
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S88/664
- Taltio
- 651
- Esittelypäivä
A oli siirtänyt B:ltä olevan aliurakkasaatavansa C:lle tilivelkojensa maksuksi viimeisten 60 päivän aikana ennen konkurssinsa alkua. Saatavan siirto katsottiin velan maksuksi sijaissuorituksin epätavallista maksuvälinettä käyttäen.
KS 46 § d kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
A Ky:n konkurssipesä on Oy C Ab:lle 1.7.1986 tiedoksi toimittamansa haasteen nojalla raastuvanoikeudessa kanteenaan kertonut, että kommandiittiyhtiöllä oli ollut urakkasopimus Rakennuskunta C:n kanssa eräiden metallirakenteiden toimittamisesta ja asentamisesta Jyväskylässä olleelle Keskisuomalaisen toimitalon laajennustyömaalle. Kommandiittiyhtiö oli 19.11.1985 laskuttanut osakeyhtiötä 29.400 markan määrällä, vaikka se ei ollut ollut urakkasopimussuhteessa siihen vaan rakennuskuntaan. Tällä rakennuskunnalta kommandiittiyhtiölle tulevalla urakkasopimuksen 27. maksuerällä oli kuitattu vastaava määrä osakeyhtiön laskusaatavaa kommandiittiyhtiöltä. Kun kysymyksessä oli ollut sijaissuoritus, joka oli tapahtunut viimeisten 60 päivän aikana ennen kommandiittiyhtiön konkurssin alkamista 20.12.1985, konkurssipesä on katsonut sillä olevan oikeus takaisinsaantiin konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla. Tämän perusteella konkurssipesä on vaatinut osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan sille 29.400 markkaa ja korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut, molemmat korkoineen.
Osakeyhtiön vastaus
Osakeyhtiö on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä. Osakeyhtiöllä oli ollut erääntynyttä saatavaa kommandiittiyhtiöltä. Kommandiittiyhtiö oli laskuttanut rakennuskunnan asemesta osakeyhtiöltä puheena olevan maksuerän 19.11.1985 päivätyllä laskulla, joka oli erääntynyt maksettavaksi ennen konkurssin alkamista. Osakeyhtiö oli laskun määrällä 3.12.1985 kuitannut saatavaansa kommandiittiyhtiöltä. Menettelystä oli sovittu myös rakennuskunnan kanssa. Tämän jälkeen osakeyhtiön saatavaksi kommandiittiyhtiöltä oli jäänyt 226.567,30 markkaa.
Raastuvanoikeuden päätös 8.1.1987
Raastuvanoikeus, joka on todennut kommandiittiyhtiön konkurssin paikalletulopäivän olleen 11.4.1986, on lausunut, että kuittauksessa käytetyt saamiset, toisaalta osakeyhtiön saaminen kommandiittiyhtiöltä ja toisaalta kommandiittiyhtiön saaminen osakeyhtiöltä, olivat olleet vastakkain ja erääntyneetkin ennen kommandiittiyhtiön konkurssin alkamista. Tämän vuoksi ja kun rahassa tapahtunutta maksua ei voida pitää sijaissuorituksena, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen 8.1.1987 lukien.
Helsingin hovioikeuden tuomio 23.3.1988
Konkurssipesä on saattanut asian hovioikeuden tutkittavaksi toistaen kanteensa ja vaatien lisäksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.
Hovioikeus on lausunut, että rakennuskunnan tilattua 14.8.1985 kommandiittiyhtiöltä Keskisuomalaisen toimitalon laajennustyömaalle erinäisiä metallirakenteita 1.000.000 markan urakkahintaan rakennuskunta ja kommandiittiyhtiö olivat viimeksi mainitun aloitteesta syyskuussa 1985 sopineet, että rakennuskunta suorittaisi osan kommandiittiyhtiön urakkahintasaatavasta osakeyhtiölle kommandiittiyhtiön osakeyhtiölle olleen erääntyneen 267.512,30 markan määräisen tilivelan lyhentämiseksi. Kommandiittiyhtiön ilmoitettua urakkahinnan 27. maksuerän edellyttämien töiden suorittamisesta ja maksuerän erääntymisestä osakeyhtiölle 19.11.1985 päivätyllä 29.400 markan määräisellä laskulla, johon maksuehdoksi oli merkitty 14 päivää netto, sekä rakennuskunnalle kirjeellä, laskun määrä oli osakeyhtiön kirjanpidossa luettu 3.12.1985 kommandiittiyhtiön hyväksi. Osakeyhtiön näin kommandiittiyhtiön maksujärjestelyä koskevalla sopimuksella ja urakkahinnan 27. maksuerän erääntymistä koskevilla ilmoituksilla rakennuskunnalle antaman osoituksen mukaisesti saama maksu oli ollut rahasuoritukseen verrattava eikä sen siten voitu katsoa tapahtuneen sijaissuorituksin kommandiittiyhtiön toimialaan nähden epätavallisin maksuvälinein. Tämän johdosta hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. Hovioikeus on velvoittanut konkurssipesän suorittamaan osakeyhtiölle korvaukseksi vastauskuluista 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1988 lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle on myönnetty valituslupa 21.6.1988. Osakeyhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen.
Konkurssipesä on toistaen kanteensa vaatinut hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen myös Korkeimmassa oikeudessa. Osakeyhtiö on vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Hovioikeuden tuomiossa selostetuin tavoin kommandiittiyhtiö on siirtänyt rakennuskunnalta olevan aliurakkasaatavansa Oy C Ab:lle viimeisten 60 päivän aikana ennen 20.12.1985 alkanutta konkurssiaan ja saatavan määrä on käytetty osakeyhtiöllä kommandiittiyhtiöltä olleiden tilisaatavien suoritukseksi. Saatavan siirto on ollut kommandiittiyhtiön toimialaan nähden epätavallinen maksutapa. Näin ollen kysymys on ollut sijaissuorituksesta epätavallista maksuvälinettä käyttäen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla peräytetään 19.11.1985 tapahtunut saatavan siirto ja Oy C Ab velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 29.400 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.7.1986 lukien.
Osakeyhtiö oikeutetaan konkurssisäännön 48 §:n mukaisesti valvomaan saatavansa A Ky:n konkurssissa Jyväskylän raastuvanoikeudessa 30.4.1989 mennessä.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n (133/64) 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaisesti konkurssipesä ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Osakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Mörä, Lehtonen, Rintala ja Huopaniemi